Vastauksia ihmetellen

En ole vielä saanut sovittua yhtään live tapaamista. Vastauksia ilmoitukseen kyllä tuli, monta kymmentä, ei sentään satoja. Niistä pitäisi nyt poimia parhaat päältä ja vastata heille. Alkaa luomaan verkostoa ja tavata miehiä.
Ensimmäiseksi päätin sen, että ensimmäiset asiakkaat tapaan vain hotellissa. Ihan oman turvallisuuden vuoksi. Kotona en heitä missään nimessä ota vastaan ja en halua vielä mennä kenenkään miehen kotiin, en ennen kuin pääsen jyvälle tästä hommasta. Hotelli näin ollen on turvallinen ja hyvä vaihtoehto. Täytyisi vaan ottaa se ratkaiseva askel ja sopia tapaaminen. Jotenkin olen ollut laiska ja tilanne mietityttää minua edelleen. Ensin luin innolla vastauksia, sitten tuli hetki jolloin en edes halunnut avata sähköpostia.
Vastauksia tuli laidasta laitaan. Osan poistin samantien. Osa oli huvittavia ja osa todella irstaita. Ja osa taas etsi seuraa ilman rahaliikennettä. Mutta kyllä siellä oli muutama ihan potentiaalinen ehdokas.
Kuvaa en ilmoitukseen laittanut, enkä ajatellut sitä myöskään jakaa sähköpostissa. Monet sitä pyysivät, mutta saavat tyytyä minun sanaani omasta ulkomuodostani. Sen kerron ihan totuuden mukaisesti. Ehkä tulee vielä päivä kun laitan ilmoitukseen jonkinlaisen kuvan. Sen aika ei vaan ole vielä.
Tämä on yllättävän vaikeaa. Ehkä juuri siksi, että en ole täysin varma tästä. Mutta kyllä sen yhden asiakkaan ainakin tapaan ja katson miltä tuntuu.
Tiedän, että tulen tarvitsemaan rahaa ja nyt näyttää siltä, että eduskunta laittaa kapuloita rattaisiin pienituloisten kiusaksi. Se kertoo jo mihin tässä ollaan taas menossa.
Ehkä alankin perkaamaan vastauksia nyt ja sovin sen ihka ensimmäisen tapaamisen.

Askel eteenpäin

Nyt sen tein. Laitoin nimittäin ilmoituksen. Hui, jännittää...
Kyllä tätä mietin ja harkitsin, harkitsen edelleen. Täytyy sanoa, että perhosia lepattaa vatsassa jo nyt kun mietin, että aamulla koneen avaan ja näen onko vastauksia tullut. Ja jos on, niin millaisia. Niistä toivon mukaan myöhemmin lisää :)
Edelleen ajatukset pyörivät päässä. Välillä olen, että ei herranjumala mitä minä mietin ja olen tekemässä, mutta sitten se sama kutkutus palaa mieleen. Harrastaa seksiä, eri miesten kanssa, eri tavoilla... Onhan se varmaa, että sieltä tulee eteen miehiä laidasta laitaan. Ei se tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista. Ja se turvallisuus..se pieni piru joka päässäni takoo, että älä ala, kun jotain voi sattua. Olen aikoinaan harrastanut itsepuolustuslajeja, toivon niistä olevan hyötyä jos tilanne niin vaatii. Niitä kyllä pitäisi harjoitella edelleen. Ehkä kun saan rahaa menen vaikka krav maga kurssille.
Ja kuinka paljon tämä poikeaa nuoruuden(ei sillä, että vanha olisin vieläkään) yhden illan jutuista. Erohan on siinä, että olen selvinpäin ja saa siitä rahaa. Nuorena harrastin näitä juttuja enemmänkin. Miehiä tuli ja meni. Uskollinen kyllä olin exälleni, mutta nyt vapaa kuin taivaan lintu.
Olen hommannut tietoa, oppaita, lukenut kirjoituksia. Eniten mietityttää se kun kuitenkin emmin, onnistuuko tämä. Osan mielestä ajatuksen kannattaisi olla, mutta kai sitä nyt voi kokeilla, edes kerran tai toisenkin. Ystävilleni en tästä kuitenkaan voi kertoa. Ehkä siksi aloin kirjoittamaan tätä blogia.
Mutta niin se vaan on, että se raha se raha...Ei tässä valtiossa ilman rahaa pärjää. Mitä katsoo uutisia niin taas se hallitus siellä jotain vähemmän mukavaa meidän päänmenoksi keksii.
Niin ja erehdyin nettiautoon katselemaan autoja, ja se raha!!!  Mietin kuinka ihanaa oliskaan ajaa tietynlaisella autolla. Jos siihen saisi säästettyä. Löysinkin jo muutaman kivan kauppakassin. Pienen ja pirtsakan :)
Ja syksyllä olisi ihanaa päästä jonnekkin rannalle makoilemaan aurinkoon, ja näillä tuloilla se ei onnistu. Vaikka kuinka haen töitä, ei mistään mitään kuulu. Ehkäpä tämä on tarkoitus kokea.. Koskaan ei voi tietää...

Pohdintaa ja taustoja

Olen reilu kolmekymppinen nainen Etelä-Suomesta. Työpaikka meni alta viime vuonna ja useamman vuoden avoliitto kariutui. Rahat alkavat olemaan tiukilla ja töitä ei tunnu löytyvän. Olenkin alkanut miettimään pientä sivubisnestä, eli seksiä rahasta.
Ajatus on pyörinyt päässäni kuukausia. Olen lukenut aiheesta paljon ja miettinyt olisiko minusta siihen. Seksistä pidän, ja paljon, mutta ajatus siitä vieraiden miesten kanssa mietityttää. Toisaalta uskon, että olen sen verran luja luonne, että siihen pystyisin. Mutta mutta...
Paljon asiota pyörii päässäni alaan liittyen. Turvallisuus päälimmäisenä. Ja tietysti yksityisyys. En voisi kuvitella ottavani "hoitoja" vastaan kotonani, mutta kuinka paljon järkeviä asiakkaita löytyy outcallina... Entä sitten kun minut kaupungilla tunnistettaisiin.
Välillä mietin, että ei hemmetti en minä siihen ala, mutta toisaalta ajatus taas kutkuttaa mielessäni seikkailuna. Niin ja raha tietysti. Olisi mukavaa kun ei kaupassa tarvitsisi laskea pennosia ja voisi välillä hemmotella itseäänkin. Ehkä jopa vaihtaa autoa ja ostaa jotain kivaa. Panostaa harrastuksiin jne..
Avoliitossa rahasta ei juurikaan pulaa ollut, olihan meitä kaksi maksajaa, mutta nyt kun on joutunut olemaan päivärahalla ja laskuja kasaantuu, ei tämä mitään herkkua ole. Mutta onko sitten itsensä myyminen sitä?
Kuten huomaatte ajatukset risteilevät päässäni...
Olenko materialisti ja onko rahan houkutus niin suuri? Kyllä se vaan taitaa olla.
Olen miettinyt ilmoituksen laittoa, mutta en sitä ole kuitenkaan vielä saanut aikaiseksi. Joku pieni asia sitä silti jarruttaa. Silti ajatus siitä, että rahahuolia ei olisi houkuttaa.
Ehkä saan ilmoituksen piakkoin laitettua. Eihän se ota jos ei annakkaan. Pelkkä ilmoituksen laitto ei vielä tarkoita, että pyörät alkaisivat rullaamaan.