No niin, se on sitten hupakkoneitsyys menetetty. Vihdoin ja viimein.
Menin eilen hotelliin tapaamaan ulkopaikkakuntalaista keski-ikäistä miestä. Hän oli täällä työmatkalla.
Ei juurikaan jännittänyt, yönkin sain hyvin nukuttua, vaikka tapaaminen oli jo aamupäivällä. Matkalla leijui perhosia hiukan mahassa, ja meinasin jo perua koko jutun, mutta niin vain seisoin hotellin edessä ja odotin tuntomerkkeihin sopivaa miestä.
Ja sieltä se mies sitten tuli. Ihan oli sellainen kun itsensä kuvailikin. Keski-ikäinen, roteva, mahakas mies.
Mietin paljon etukäteen kuinka homma lähtisi käyntiin, mutta tultiin hyvin juttuun heti ja siitä se vaan soljui omalla painollaan.
Mies oli herrasmies ja ensimmäiseksi kerraksi tämä oli juuri sopiva, ei jäänyt huonoja fiiliksiä.
Itse tapahtuman aikana ajatukset risteilivät milloin missäkin. Välillä vähän ällötti ja välillä nauratti. Toivoin vaan, että aika menisi nopeasti, vaikka se ei niin kamalaa ollutkaan.
Lisäksi minua alkoi naurattamaan kun mietin, etten baarissa edes kahden promillen humalassa lähtisi semmoisen miehen mukaan, mutta niimpä sitä vaan tässä oltiin ja vielä selvinpäin :) Raha tekee kyllä paljon.
Ainut mikä minua häiritsi oli miehen pahanhajuinen hengitys. Tunnen vieläkin sen pistävän hajun nenässäni.
Kotona menin heti suihkuun ja olinkin siellä melkein puoli tuntia.
Kaikki meni siis hyvin.
Ajatukset ovat nyt hiukan hämmentyneet, en oikein tiedä mitä ajatella. Uusia sovittuja keikkoja ei ole tiedossa, mutta yhteydenottoja on tullut ja viestivaiheessa menemme, suunnitteluja siis on.
Edelleen mietin onko minusta tähän. En sitä vielä ehkä tiedä. Raha taskussa kyllä lämmittää mieltä ja sen lisäsaaminen ei olisi pahitteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti