Kuulumisia

Tuntuu nyt, että nämä asiat vähän polkevat paikallaan. En ole edelleenkään tavannut ketään miestä. Muutaman miehen kanssa ollaan vaihdettu viestejä tiheään ja niistä varmaan poikii se ensimmäinen tapaaminen.
Mahdollisuuksia tapaamisiin olisi jo ollut, pidän kuitenkin edelleen kiini siitä, että tapaan sen/ne ensimmäiset hotellissa. Tämä rajoittaa hiukan mahdollisuuksia, mutta haluan pelata varman päälle. Lisäksi autoni on huollossa pari päivää, joten en lähde bussilla tai taksilla kenenkään luokse. Ainakaan nyt kun rahat ovat muutenkin tiukalla ja mikäli sattuu oharit tulemaan, on se minun pussistani pois.
Niin no sain pari ehdotusta autopanoista, mutta ne laitoin hihityksen kanssa suoraan roskakoriin. Ei ihan minun juttuni, vaikka joskus teininä sekin on kokeiltu. Ajatus siitä, että ahtaisin itseni auton takapenkille aikuisen miehen kanssa, saa minut hihittelemään. Kuvitelma pienestä autosta ja kahdesta aikuisesta ihmisestä. Jalka huonosti, käsi huonosti jne...
Toivotaan kuitenkin, että ensimmäinen tapaaminen järjestyisi pian. Tuntuu,että en pääse tässä asiassa puusta pitkälle. Tai voihan sen ajatella niinkin, että jos todella olisin halunnut niin olisi ensimmäinen tapaaminen jo ohitse. Mutta kyllä se vielä tulee :)
Kävin tänään työhaastattelussa, en kuitenkaan usko, että minut valitaan tehtävään. Ja vaikka valittaisiin en unohda tätä projektia. Haluan tämän kokeilla ja sen myös teen. Olin töissä tai en. Rahaa tässä tarvitaan ja kipeästi. Ei paljon naurata laskupino ja päivärahojen suuruus.
Sain muutaman tsemppaavan kommentin edelliseen postaukseen. Hienoa nähdä, että lukijoita löytyy :) Tsemppiä vaan kovasti teillekkin omilla tiellänne. Mielenkiintoista nähdä, että meitä ns.aloittelijoita tulee koko ajan lisää.  Harmillista, että joutuu lähtemään tälle tielle. Monihan sen tekee vain rahan takia. Mielestäni se kertoo Suomen tilanteesta ja tästä yhteiskunnasta.
Jännää on myös se, että yhtään moraalikommenttia tms ei ole vielä tullut. En niitä haluakkaan, mutta tämä aihe kun on mielipiteitä jakava.
Vielä kommentteihin palaten, on tunnistumisen pelko minunkin mielessäni. Edellisessä työpaikassani tapasin paljon tämän kaupungin ihmisiä, ja pelkäänkin, että joku heistä on tulevaisuudessa asiakkaani.  Ja riski, että se tieto tulee tuntemieni ihmisten tietoon, on siten olemassa. Se riski tässä on otettava. Olen kyllä miettinyt, että voisin tehdä keikkaa jossain vaiheessa muuallakin kun tässä kaupungissa. Pääkaupunkiseutu olisi varmasti paras sen suhteen, että ei niin helposti tulisi tunnistetuksi. Vaikka tämäkin kaupunki missä asun on asukasmäärältään iso, on se silti piireiltään mielestäni pieni.
Toivottavasti seuraava postaukseni kertoo jo siitä ensimmäisestä keikasta :)